Akun Ankan taskukirjassa 36 (Aku kuumilla jäljillä, © 1977 The Walt Disney Company) on melkoisen kontroversiaali tarina väärinymmärretystä tiedemies Mosterista, joka päätyy monistamaan laboratorioonsa murtautuneen Akun kahdeksi kappaleeksi. Vaarallinen operaatio suoritetaan Akun vastustuksesta huolimatta, mutta tämä ei vielä ole tarinan moraalin kannalta kovin huolestuttavaa — onhan Mosteri tarinan konna.
Huolestuttavampaa on Akun, tämän veljenpoikien ja jopa yleensä hieman täyspäisemmän Pelle Pelottoman lähestymistapa asiaan: toinen Akuista on murhattava!
Tarkkaa harkintaa kuvastaa Pellen ja poikien suunnitelma tunnistaa "oikea" Aku kopiosta; omantuntonsa rauhoittamiseksi heidän on ilmeisesti kohdeltava duplikaattia jotenkin alempana oliona.
Huomattakoon lisäksi Pellen koneen epäkonsistentti toiminta: Toisaalta kone ei voi mitata subjektiivista totuutta, koska "vääräkin" Aku uskoisi valehdelleensa viimeisessä kysymyksessä. Toisaalta kone ei myöskään voi mitata objektiivista totuutta; muutoin jo ensimmäinen kysymys olisi paljastanut Aku-kopion. Ehkäpä syynä tähän on se, että Pellen kysymys "Oletko sinä väärä Aku?" on huonosti määritelty, eikä siihen siten voi valehdella. Joka tapauksessa koejärjestely on pahasti virheellinen eikä sitä tulisi käyttää elämän ja kuoleman kysymyksessä. Liekö kyseessä suorastaan metafora kuolemanrangaistusjärjestelmien järjettömyydelle!
(Sivumennen, parempi tapa tunnistaa "väärä" Aku "oikeasta" olisi tietysti ruiskuttaa esimerkiksi molempien rusetit, tai tarvittaessa ottaa molemmista pieni määrä soluja koetta varten. Tämä ei kuitenkaan muuttaisi tilanteen barbaarista perusluonnetta mihinkään.)
Lopuksi Pelle kävelee kylmän rauhallisesti pois ruudusta tappavan ruiskeen kanssa, epäilemättä jotta lukijaa ei altistettaisi "väärän" Akun kuuroille korville kaikuville armonaneluille. Olisivatkohan henkiinjääneet yhtä tyytyväisiä itseensä, jos ruiskeessa olisi ollut perinteisempää myrkkyä, ja poksahduksen sijaan näkisimme lattialla reporankana lojuvan Akun? Lopputuloshan olisi oleellisesti sama; todisteet surmatyöstä vain joutuisi vielä erikseen hävittämään.
Tarinan opetus lienee, että jonkun käydessä liikaa hermoille tämä on ok murhata, kunhan sen tekee "siististi" eikä jätä todistusaineistoa jälkeensä. Tällaiselleko moraalille Disney altistaa lukijoitaan; eikö kukaan ajattele lapsia?
Sivun julkaisu kirvoitti epäkonsistenssien selitysvaihtoehtokeskustelun ircissä, kiitos erit. diogenekselle. Suoraviivaisin selitys valheenpaljastustestin kummallisuuksille lienee yksinkertaisesti se, että sosiopaatti-Pelle pisti vain ankoille show'n pystyyn. Liuos oli todellisuudessa geneeristä disintegraatioseerumia (ehkäpä Kertalaaki™:n edeltäjä?), ja näin saatiin kusetettua yleisö uskomaan, että vain (jostain syystä vähempiarvoinen) kopio tuhottiin.
Toisaalta miksi Pelle tekisi näin? Riittäisikö kosto Akun sekoiluista Pellen keksintöjen parissa motiiviksi murhaan? Mahdollista on myös, että Pelle viskasi toisen Akun yksinkertaisesti kellariin, ja järjesti tussauksen joillain labrassaan helposti saatavilla olevilla kemikaaleilla. Näin Pelle nettoaisi operaatiosta henkilökohtaisen orjan, jota ei virallisesti ole olemassa! Vain käsikirjoittaja tietää, mutta ei kerro.