Ville Hautakangas
Unix-sovellusalusta ***** ****
*. *********
Harjoitustyöohjaaja Mikko Rauhala
Ensimmäinen ja yksinkertaisin tapa on tietenkin leikata kissa auki esimerkiksi vatsan puolelta pitkin pituuttaan ja sitten kuoria nahka pois. Kissa on viisainta tappaa ensin; tämä pätee muihinkin tässä esiteltyihin nylkytapoihin kaivoon upotusta ehkä lukuunottamatta.
Auki leikkaaminen kuitenkin rikkoo nahan, joten parempi menetelmä on kehitettävä. Vähemmällä leikkaamisella pääsee, jos kissan kuorii samalla tavalla kuin mateen. Nahka pitää ensin irrottaa kissan suun ja kuonon ympäriltä, missä se on tiukasti kiinni, ja sitten leuoista kiinni pitäen rullataan nahka pois kissan ympäriltä (vrt. sukan ottaminen jalasta). Tukevista pihdeistä on apua.
Edellistä voisi vielä kehitellä, sillä repiminen on todella työlästä ja nahka on silti varsin rumassa kunnossa jälkeenpäin. Jos kissaan ruiskuttaisi sopivia ruuansulatusentsyymejä tai jopa happoa, sen sisälmykset voisi saada nopeasti pehmenemään niin, että ne olisi helppoa pursottaa ja huuhdella ulos kissasta. Nahka jäisi aivan ehjäksi! Luiden poistaminen jäisi vielä tehtäväksi, mutta sekin hoituisi helposti ainakin kun kissa olisi vähän kuivunut. Entsyymien ja hapon kanssa on kuitenkin oltava varovainen, ettei kissan turkki vahingoitu. Lisäksi monet hapot ovat silmille lähes yhtä vaarallisia kuin elävä kissa.
Eräänlainen "köyhän miehen entsyymi" ovat erilaiset pieneliöt. Kuolleen kissan jättäminen aurinkoiseen paikkaan houkuttelee siihen erilaisia matoja ja toukkia, jotka nopeasti syövät kaiken pehmeän sen sisältä. Kissa kannattaa suojata häkillä (ei lasikopilla, sehän estäisi hyönteisiä täyttämästä tehtäväänsä!) ja pitää huolta, ettei mikään osa siitä ole pitkään maata vasten. Tällöin toukat voivat syödä tiensä turkin läpi.
Jos turkki ei ole tärkeä, ja haluat vain nahan, mielenkiintoinen kokeilu on upottaa kissa kaivoon. Porakaivo on avokaivoa parempi, koska ne ovat yleensä syvempiä ja veden vaihtuvuuskin on hyvä, varsinkin jos samasta kaivosta otetaan säännöllisesti talousvettä. Vastoin yleistä luuloa kissa ei mätäne kaivossa, kun sen saa tarpeeksi syvälle, ja taudinaiheuttajien pelko on yleensä aiheeton. Suurin harmi ovat talousvedessä esiintyvät karvat, jotka tukkivat hanojen suodattimet ja saattavat haitata pyykin- ja astianpesukoneita. Kissaan kannattaa kiinnittää tukeva naru ja naruun paino (ei lyijypainoa talousvesikaivoon), jotta syvyydestä voidaan varmistua ja toisaalta kissa saadaan myöhemmin pois kaivosta.
Pitkän kaivossa lepäämisen jälkeen kissa on menettänyt kaikki karvansa ja muuttunut varsin läpikuultavaksi ja pehmeäksi. Tässä muodossa kissaa ei tarvitse välttämättä edes nylkeä sisälmysten pintapuoliseksi tarkastelemiseksi. Nylkeminenkin on kuitenkin helppoa, sillä suomalainen pohjavesi pehmentää kissan todella tehokkaasti. Tämä liittynee veden kovuuteen. Nyt järjestyksessä toinen tässä esitellyistä nylkytavoista voisi yllättäen onnistua helpostikin.
Kaivon käytön etuna on eittämättä myös se, että kissaa ei tarvitse erikseen tappaa, ja näin hellämielisimmätkin voivat harrastaa kissakokeiluja. Silmät on kuitenkin syytä suojata aina eläviä kissoja käsiteltäessä. (siis omat silmät!)
Viimeinen, varsin eksoottinen tapa on kairaaminen. Tätä varten kissa täytyy jäädyttää ja kiinnittää sopivaan, suureen pylväsporakoneeseen. Poraamalla kissan päästä päähän suurella terällä (ainakin 60 mm) saat kissasta onton putken. Kun kissa sulaa, on suhteellisen helppoa kaapia loput sisälmykset, luut ja muu ei-toivottu ulos, ja nyt kissaa voi sinänsä käyttää muhvina! Pitää muistaa, että kissan on jäädyttävä suoraksi. jos sen laittaa elävänä pakastimeen, se voi olla jäädyttyään kerällä.
Samat ohjeet pätevät pääpiirteittäin marsuihin, vauvoihin, kaneihin, oraviin, kilpikonniin ja muihin eläimiin, joita yleensä halutaan nylkeä. Erilaisista nylkemistavoista voi kehitellä loputtomiin variaatioita, mutta esittelemäni riittänevät kahden opintoviikon kurssille.