Medaljonki
Tarkkailin tapani mukaan miestä ikkunastani tämän kävellessä, myöskin
tapansa mukaan, läheiselle bussipysäkille. Aika alkoi kuitenkin olla
täysi, tänään minun olisi toimittava ennen bussin saapumista. Kaulallani
roikkuvaa medaljonkia hypistellen avasin ulko-oven ja suuntasin miestä
kohti. Mies käännähti yllättyneenä kävellessäni hänen viereensä.
Virnistin hiukan, ja roikotin medaljonkia jo hieman vapisevin sormin
tarjoten sitä hänelle. Mies ojensi kätensä kummastuneena. Avasin sormeni,
ja ohikiitävän hetken seurasin medaljongin putoamista miehen käteen.
Katselin järkytystä teeskennellen kuinka vanhus kaatui hervottomana
maahan. Joku sivullinen kiirehti antamaan vanhukselle ensiapua, toinen
juoksi soittamaan ambulanssia. Poistuin yleisen sekaannuksen turvin
paikalta ripustaen medaljongin kaulalleni. Minulla ei ollut kiire. Ei
enää. Ei vielä.
Mikko Rauhala, 1995