Helsingin Sanomissa 3.5.2002 kerrottiin digitaaliajan
tekijänoikeuksista. Artikkelissa tekijänoikeustoimikunnan
puheenjohtaja Jukka Liedes kommentoi kaavaillun lain teknisten
suojausten murtokieltoa suureksi askeleeksi eteenpäin. Koska
suojausten tekninen puoli ei ole minulle varsin outo, en voi kuin
ihmetellä, onko Liedes ajatellut kiellon implikaatiot loppuun asti.

Tekniset kopiosuojaukset eivät käytännössä kykene estämään
ammattimaista kopiointia, ja murtokielto tuskin karkottaa jo valmiiksi
tekijänoikeuslakia rikkovia tahoja. Käytännössä siis kielto
haittaisi lähinnä yksityistä kopiointia, jonka tosin pitäisi ilmeisesti
yhä olla sallittua - kerätäänpä tästä hyvästä lisää teostomaksujakin,
vaikka samalla kuluttajan oikeutta edes varmuuskopioida näitä
teknisesti suojattuja teoksia ollaan rajoittamassa.

Kielto rajoittaa myös oleellisesti kuluttajan valinnanvaraa
edesauttamalla digitaalimediaformaattien monopolisoitumista: jos jokin
materiaali on triviaalistikin salattu, voi valmistaja lakiin vedoten
estää muita tekemästä sille toistinta. Mielivaltaiset käyttörajoitteet
kuten DVD-levyjen aluekoodit saisivat myös täten lain suojan.

Mikko Rauhala
Assistentti
Helsingin yliopisto